Voi voi tätä mun bloggaustahtia, ärsyttää itseäni kun en oikein osaa kirjotella. En kuitenkaan halua tyssätä tätä, bloggaus on ihan mukavaa hommaa.
Nyt on menossa just tää viikko mikä ollaan iskällä joka kesä. Ollaan oltu koko viikko mummolassa, ja pakko sanoa että tää on mulle ainakin maailman paras paikka olla. Sijainti hyvä, puolen tunnin automatkan päässä kauppa, ja tunnin ajomatka Lappeenrantaan. Ei päriseviä autoja tai kiireisiä ihmisiä. Tää on mulle se paikka missä saa rauhottua, olla ja nauttia. Vaikka pitääkin käydä tässä välissä kaupungissa Tuomaksen rippijuhlien takia, niin ei haittaa. Tunkeudun vielä ainakin viikoksi tänne iskän seuraks (+ tottakai ne perus viikonloput mitä ollaan iskällä, eli toisin sanoen mummolassa), ja toinen viikko menee 4 kaverin kanssa täällä häröillen. Tulee kyllä eeppinen viikko olemaan.
Kaiken kruunaa tottakai se että täällä on tuo mummolan oma pieni rantasauna. Se paikka on taivas varsinkin aurinkoisella säällä. Vesi on ollut koko viikon +16 asteista, eikä se ainakaan mua hidasta. Just sopivan lämpöstä, että kun hetken siellä vedessä lilluu niin on ihan siedättynyt jo ja vesi tuntuu joltain +26 asteiselta. Vietin yks ilta kaks tuntia tuolla ja ne kaks tuntia tuntia tuntui enemmänkin 20 minuutilta. Olisin varmaan viihtynyt kauemminkin mutta muittenkin piti päästä saunomaan. Murr.
Se vapauden ja rauhallisuuden tunne mikä valtaa mielen kun pakkaat koriin mukaan limpparia ja voileivän, otat työhallista sen mummon vanhan pyörän (joka on muuten ihan unelma, haluun sellasen itelleni mut kunnostettuna), pyöräilet soratietä pitkin saunalla, heität muutaman puuklapin tulipesään, sytytät pari hyttyssavua (hyttyset on muuten ainut asia mitä vihaan kesässä, saisvat kuolla pois kokonaan, pelkkiä riesoja), heität pyyhkeen päälle ja istut hetken laiturilla nauttien siitä kauniista Suomen luonnon tarjoamasta näköalasta. Ei sitä fiilistä voita mikään.
Mitähän muuta mie täällä mummolassa teen ? No enpäs oikeastaan mitään. Istun koneella tai katon telkkaria. Tuomas kun oli nyt viikon riparilla niin saatiin Teemun (no okei minä ja mun serkku Saga, ei Teemu siinä mitää sanavaltaa saanu) kanssa vallata pleikkari joka raahattiin mukanamme. Koko viikko periaatteessa siis menny elokuvia ja tv-sarjoja Netflixista kattellessa. Sain vihdoin ja viimein alotettua sen Torchwoodin (alotettua = 1 kausi ja pari jaksoa päälle 3 päivässä). God damnit siinä on hyvä sarja, ja niin hemmetisti pussailua (en kylläkään sano ettei kelpais). Tosin, mitä muuta kun parhautta ja täydellisyyttä voi odottaakkaan Doctor Who'n spinoff-sarjalta ? Niinpä niin, sitähän minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti