SUURET SETELIT

DAY 1

DAY 2

Nyt se on koettu ! Ja ei herranjumala että olikin hyvä kokemus. Toi keikka tulee varmaan olemaan isoin missä koskaan tuun elämäni aikana käymään. Kuvista ei todellakaan välity kokonaan se fiilis mitä tuolla keikalla oli. Ihan älyttömän hieno keikka koko upeudessaan ! Jare on kyllä mahtava lavaesiintyjä, otti hienosti yleisön haltuun ja piti tunnelmaa koko ajan yllä.

Päästiin erittäin lähelle lavaa, pari ihmistä oli meidän ja kaiteen välissä joten näkymät oli ihan fantastiset. Lämppääjänä oli JVG ja Jaren lisäksi lavalla pyöri ihan järjettömästi vieraslaulajia. En edes varmaan kaikkia muista mutta mukana oli ainakin Uniikki, Brädi, Illi, Redrama, Anna Abreu, Erin, Jukka Poika (mitä apua tajusin just et näin Jukka Pojan livenä :o ♥), Samuli Edelmann, Elastinen, Sami Saari, Katri Helena, Märkä Simo ja monia muita laulajia.

Sade pääsi tosiaan yllättämään puolessa välissä keikkaa mutta ei se ainakaan tunnelmaa yhtään latistanut. Juuri tuon järkyttävän rankkasateen (siis ihan oikeesti ne pisarat oli varmaan nyrkin kokosia) takia en pystynyt loppuosaa keikasta kuvaamaan kun en kameran henkeä halunnut riskeerata. Mukavasti kuvamateriaalia silti sain ja ne ainakin riittää mulle. Missään vaiheessa ei mulle myöskään ehtiny tulla kylmä vaikka pelkässä topissa siellä heiluin. Ennen keikkaa alaselkä ja jalkapohjatkin oli vähän kipeytyneet paikallaan seisomisesta mutta kaikki se unotui heti kun JVG asteli lavalle. Oli liian kiire pitää räppikättä ilmassa, taputtaa kämmenet verille ja laulaa (huutaa) ilmat pihalle keuhkoista.

DAY 3

Ai että Doctor Whon kasikauden alotusjakso oli kultaa. Ei ole muuta sanottavaa kuin että Capaldi sopii täydellisesti Doctorin rooliin, uusi intro on ihan järkyttävää paskaa, mitä vittua se dinosaurus oli ja äh että kehtasivatkin laittaa loppuun sellaisen hämmentävän kohdan. Toivottavasti jaksot jatkuu samalla tasolla, nautin ihan silmittömästi.

Ikea reissu ei tuottanut mulle mitään suurta iloa, en löytänyt kaipaamaani valosarjaa tai muutakaan kivaa (tai okei paljon kaikkea kivaa millä olisi saanut mun huoneeseen vähän uutta ja parempaa ilmettä mutta kun se raha on siellä äidin lompakossa).

MENTAL BREAKDOWN

Nyt on mussuteltu ihanaa kuplasuklaata pitkästä aikaa ja aloitettu Housen kolmoskausi. Äiti sai myös vihdoin bongattua mulle kaipaamani polvituen joten liikkatunneille juokseminen helpottuu huomattavasti, uskon myös että koulupäivinä kun ollaan keittiön tai leipomon puolella saatan myös tarvita tuota tukea kun se reippaat 8 tuntia seisotaan.

Sieltä se syksy sitten saapuu hiljalleen. Satanut melkein joka päivä tällä viikolla, onneksi lämpötilat silti pysyneet suht samanlaisina. Syksyn mukana tulee tottakai se aina niin ihanainen syysmasennus. Mulla se on tänä vuonna näemmä alkanut ajoissa. Tuntuu ettei koulun jälkeen jaksaisi tehdä oikeastaan mitään, pelkästään istua sohvalla ja tuijotella telkkaria (tosin onko mulla koskaan ollut mitään jaksamista tehdä muuta kuin tuota, no eipä kai)

Teatterissa alkamassa koko seuraavan vuoden kestävä prokkis joka toteutetaan yhdessä kaupunginteatterin kanssa, saattaa olla että mulle se on ehkä vähän liian iso pala haukattavaksi edellisen näytelmän kaksoisroolin jälkeen, vaikken kovinkaan isoa roolia saisikaan. Edellisen näytelmän koulukiertueen ajan olen kuitenkin vielä siellä kuvioissa, saa nähdä jättäydynkö sitten sen jälkeen taka-alalle suurimmaksi osaksi, lopetanko kokonaan vai pidänkö välivuoden.

Huomen aamuna olis sitten lähtö Helsinkiin ja lauantaina nokka kohti stadionia ja Cheekin keikkaa. Hihkaisin melkeinpä onnesta kun luin säännöistä että keikalle saa ottaa järjestelmäkameroita mukaan. Saatte tekin jotain pienoista osviittaa sitten itse keikasta (tosin katsotaan mitä mun perusputken kämäinen zoomi sanoo asiasta). Hyvät näköalat ainankin pitäisi saada sieltä Golden Circle -alueelta.

Ja jippii, viimeiset kaksi kuukautta olenkin venaillut sitä että Doctor Who'n kasikausi alkais. Lauantaina se vihdoin tapahtuu ! Otan Helsinkiin mukaan tietokoneen niin että jos siellä mökillä mihin majotutaan olis tarpeeksi hyvä netti, niin pystyisin sitten katsomaan sen jakson heti Cheekin keikan ja livelähetyksen jälkeen BBC IPlayerista. En kestä jos mun oikeesti pitää pitää netti kiinni sunnuntai-iltaan saakka etten vahingossakaan pääse lukemaan yhtäkään spoileria siitä jaksosta.

Uskoisin että seuraava postaus ilmestyy maanantaina joka on sitten kokonaisveto Helsingin reissusta ja Cheekin keikasta. Mutta nyt siirryn jatkamaan Housea ja nauttimaan metripizzaa sekä suklaamuffinsseja.

TUBECON 2014

Eilen se kauan hypetetty päivä koitti. Suomen ensimmäinen Tubecon Hartwall Areenalla, ja voin sanoa että oli kaiken sen hypetyksen arvoinen (ehkä vähän enemmänkin). Pieni miinus siitä että juuri sen hirveän ihmispaljouden takia tubettajien kanssa pääsi juttelemaan todella vähän, itsekin nappasin kuvat vain niiden kanssa mitä ei ollut vielä kauniissa kokoelmassani (yh toi kuulosti siltä et ihan kuin omistaisin ne kaikki tubettajat kenen kanssa otan kuvan).

Kaikin puolin tosi onnistunut tapahtuma. Näkyi että sitä oltiin suunniteltu pitkään ja organisoitu hyvin. Ja noi Tuplan sekä Brain Blasterzin mainostempaukset oli ihan mahtavia (voiko mainostusta sanoa edes mahtavaksi, no sanoin jo), yhtäkkiä monen monta tubettajaa ilmesty lavalle ja alko heittelemään karkkeja, ja sitä jatkui ihan järjettömän kauan. Mietinpä vaan että minkälaisen rekan se BB on sinne rahdannu kun ton karkkisateen lisäks niillä oli oma ständi siellä paikan päällä missä ne jako karkkia. Tuplan mainostempaus oli samankaltanen, tyypit heitteli vaan niitä patukoita. Sain aika mojovan iskun yhdestä mun päähän, ja voin sanoa että se sattui.

Yks ihanimmista jutuista oli myös se että huikeen suosittu brittiläisvlogaaja Emma Blackery sano tykkäävänsä mun hiuksista. Ja arvatkaa osasinko sopertaa mitään muuta kuin kaksi sanaa: "thank you", ja perään kainon hymyn. Olisin voinut vaikka sanoo Emmalle että se siili sopii sille tosi hyvin ja jotain muuta kivaa mut ei, tollases tilanteessa missä yhtäkkii pitää vaihtaakin kieltä, no suomalainen menee sellasesta ihan lukkoon. En edes kysynyt mitään että saanko ottaa kuvan, kävelin sen luokse kamera kädessä, en edes moikannut (ja mulla kun piti olla hyvä englanti, huoh). Häpeän itseäni.

Ja kaikillehan tuli myös viimeisen ohjelmanumeron, eli Justimuksen keikan, jälkeen täysin yllätyksenä että ensi vuonna päästään uudestaan samaan paikkaan ja samaan aikaan juhlimaan suomitubea ! Sitä huutoa ja kiljumista kun se paljastu (sitä ei voi ees verrata siihen ku Robin asteli lavalle). Buukkasinkin jo Sonjan valmiiksi mun matkakumppaniksi. Tälläsest miittailust on tullu meille vähän niinku yhteinen harrastus.

Ja koska mehän Sonjan kanssa ei tunnetusti suostuta mistään tapahtumasta aikasin lähtemään jos kyydit ei osu kohdilleen, jäätiin yöksi Helsingin kaduille kävelemään (toista kertaa, Tube Family Night oli ensimmäinen kerta). Eli tässä sunnuntaiaamuna 07.12 junalla tuksuteltiin takaisin Lappeenrantaan. Sain vihdoin Helsingin metroneitsyyteni menetettyä ja tuli toistamiseen käytyä Burger Kingissä syömässä. Se paikka on taivas, sanokaa mun sanoneen. Chicken tendercrisp -ateria on täydellisyyttä tälläselle läskille ku minä.

BE CLASSY