PÄIVÄT NÄÄ MEILTÄ HÄVIÄÄ

Wii Jukka Poika kävi Lappeenrannan Muodin yössä jakelemassa nimmareita ja heitti Galleriassa keikan. Päästiin Hetan kanssa ihan eturiviin, ei siellä tosin paljon väkeä ollutkaan Jukkaa katsomassa. Let me have my fangirl moment ♥

Elisa kävi meillä myös yksi päivä ja saatin päähänpisto et katotaas nyt sitten JossuTossun ihana The Twitlight Saga taas kokonaan. Ai että tuli nostalgiset fiilikset kun muisteli niitä hetkiä kun itse innolla odotti uutta osaa noista parodioista. Jossun lyhärit muutenkin ihan kultaa, en saa päähäni yhtäkään josta en itse tykkäisi.

Oon katsellu myös ihan laittoman paljon (okei mulle aika normaalimäärän verran) tv-ohjelmia, tällä kertaa en kuitenkaan yhtäkään sellaista jota ennen olisin katsonut. Vain Elämää on kyllä ihan mahtava sarja, sitä tuli muutama jakso viime kaudesta tuijoteltua koska duh Jukka Poika oli yksi vieraista. Nyt lähinnä Veskun ja Elastisen takia sitä katselen, mutta jokainen vieras tältä kaudelta tuntuu olevan jotenkin tosi lähellä sydäntä.

Vahingossa myös kompastuin The Graham Norton Shown maailmaan. Muutaman jakson olen sitäkin edellisiltä kausilta youtubesta tuijotellut kun on joku itseä kiinnostava ihminen ollut siellä vieraana mutten sen enempää tiennyt ohjelmasta mitään. Yllättäen taas kävi näin että juuri sopivasti kun alkoi uusi kausi kyseisessä ohjelmassa, ensimmäisessä jaksossa oli Peter Capaldi vieraana ja no tottakai se jakso sitten piti katsoa. Taisi kyllä käydä niin että katson seuraavatkin jaksot, ihanan humoristinen talk show.

Leivoin tänään myös Teemun (pikkuveli) synttärikahveille valkosuklaajuustokakun (tai no siis juustokakun tein eilen hehe) ja suklaakeksejä. Kyllä se uurastus palkitaan kun pääsee syömään omia tekeleitä (ja no vähän muitakin herkkuja), namnam.

MUSIC IS MY MEDICINE

AUTUMN SKY

AIVAN LIIKAA HERKKUJA

Perjantaina tottakai heti viikkorahat tuhlaukseen ja herkkuja House -maratonia varten ostinkin. Siinä sohvallahan se perjantaipäivä meni mukavasti. Illalla sain energiatuulahduksen ja kipaisin pitkälle lenkille.

Lauantaina majoittauduin tietokonepöydän ääreen ja katselin jo pitkään rästissä olleen The Walking Dead -pelisarjan Eetun pelaamana, suklaan ja kokiksen kera tottakai.

Koska en lauantaiyönä jaksanut enää katsoa Doctor Who'n uusinta jaksoa, jätin sen sunnuntaiaamuun. Tähän mennessä kyllä ylivoimaisesti paras jakso koko kasikaudesta ja ylipäätänsä yksi mahtavimmista jaksoista mikä teki oikeasti kirjoituksen ja kuvauksen puolesta vaikutuksen.

Käytiin myös Intersportin aleissa hakemassa Tuomakselle uudet kengät ja itselleni bongasin uudet lenkkikengät, Adidaksen CC Fresh M. Olihan niitä sitten pakko heti lähteä koeajamaan ja sopivan testilenkin jälkeen pystyi toteamaan että onhan niissä nyt ihan helvetin parempi juosta kuin edellisissä.

Illalla mun siis piti alunperin mennä äitin kanssa katsomaan tuo Mielensäpahoittaja -leffa mutta äidin jaksamattomuuden takia päädyin taas yksin (no melkein, sali oli puoliksi täynnä) sitä sinne katselemaan. Erittäin ihana leffa, kauniit maisemat ja musiikit, sopivasti tasapainossa huumoria ja surullisuutta. Monta kertaa jouduin huulta purren pidättämään itkua etten ihan kunnolla parkumaan siellä alkaisi mutta lopussa en vain enää kyennyt pidättelemään, äärirajoille mentiin tunteellisuudessa niin kyllähän siinä äänettömästi pari (kymmentä) kyyneltä tihrusti. Yksin en kuitenkaan tainnut itkeä, ainakin mitä ympäriltä kuuluvasta niiskuttelusta pystyi päättelemään.

Maanantaina koulusta suoraan teatteritreeneihin ja niiden jälkeen iskälle pyörimään ja vastaanottamaan sen tuomat tuliaiset Italiasta (hajuvesi ja muutama pieni boxi Oreoita) kun oli siellä formuloita katsomassa. Katja tuli meille yöksi, katsottiin muutama leffa Netflixistä (White Chicks ja Juoppuhullun päiväkirja) sekä yllättäen mussutettiin parisataa grammaa Katjan tuomia karkkeja. 

Keskiviikkona koulusta teatterille hengailemaan ja henkilöanalyysien kehittelemistä. Tähän väliin pikkumainostus että jos jotakuta kiinnostaa lukea mitä me oikeastaan siellä treeneissä duunataan, niin tästä linkistä painamalla pääset meidän ryhmän omaan blogiin jossa Pinja vastaa tekstipuolesta ja minä taasen siitä visuaalisesta ulkonäöstä. Muuta ei mulla tainnut olla, joten tähän päättyy taas tekstinpaljous.

PORTRAITS

Kiitokset Jonnille (punahiuksinen) ja Sulolle (tummahiuksinen) kun suostuivat kuvattaviksi ! 

EXTREMELY RANDOM

On tainnut käydä ikävästi (tai miten sen nyt ottaa) niin että Capaldi on vienyt sen toisen lempparidoctorin paikan Ecclestonilta. On se skottiaksentti vaan liian ihana ja se ihana ysimäinen huumori. Niitä onkin kaivattu.

Emmalta sain lainattua Thorin sekä Rockyn. Nyt nekin poissa katselulistalta. Jokasen tollasen listaleffan jälkeen tulee sellanen fiilis että pitäisi katsoa se uudelleen heti, jotenkin se yksi kerta ei vaan riitä sisäistämään sitä kaikkea tietoa ja mahtavuutta siitä leffasta.

Housen neloskausi lähti nyt sitten käyntiin. Apua en osaa olla kun tiedän keistä tulee uusia tiimiläisiä, ärsyttävää.

Teatterissa nyt mun osalta menee hyvin kun sain stressin tiputettua pois. Pyysin siis erikseen että mun ei tarvitsisi esiintyä näyttämöllä vaan haluaisin jonkun toisenlaisen tehtävän. Olin aiemmin miettinyt että perusopintojen päättötyön saattaisin tehdä valo- ja ääniohjauksessa, ja siitäkin Heidille (meidän ohjaajalle siis) olin joskus muinoin maininnut. Yllätyksekseni Heidi muisti tämän ja heitti mulle sitten että jos nyt lähdettäisiin tekemään sitä mitä oot aiemmin miettinyt eli valo- ja äänipöydän ääreen hääräämään. Pääsen siis kaupunginteatterin valo- ja äänimiehien oppiin, esityksessä sitten lopullisesti heidän avustuksella hoidan valo- ja äänityöt.

Ens viikolla taitaa se kauan odotettu Cooperin testi häämöttää. Tosin meillä sai valita haluaako tehdä juoksu- vai uinticooperin. Viime vuoden meidän luokan ainoana kymppinä taidan ihan suosiolla valita sen uinticooperin. Tällä viikolla itseasiassa alotin jo vähän treenaamaan. Yhtenä iltana ja tänä aamuna kävin uimassa ja vähän muistelemassa miten ne vanhat kilpauimarin taidot toimii. Muuten sujuu hyvin mutta käännökset on pahassa ruosteessa. Ajattelin myös tässä samalla että kun se kirottu Coopperi on ohi, aloitan taas käymään salilla ja lenkeillä. Lenkit luonnistuu ainakin nyt tuon uinnin ohessa sen viikon mutta salilla alan käymään vasta kun Cooper tehty. Uintia varmaan ihan kivana lisänä ja vaihteluna kuitenkin jatkan.

Ja koska Emma on niin ihana, sain siltä lainaan myös The Avengersin. Leffanhan olen jo nähnyt aikoja sitten mutta oli nyt sitten pakko katsastaa uudestaan kun tilaisuus tuli, enkä kyllä valita. Yhtä hyvä se on kuin viimeksikin, nyt vaan ymmärsi vähän enemmän kun oli nähnyt sen Captain American ja Thorin.

Joo anteeks tästä postauksesta tuli vähän tällänen random kirjoittelua sisältävä, mikään ei oikeen liity mihinkään ja uskon vakaasti että moni jätti tekstin lukematta ihan siitä syystä ettei vaan telkkari- ja leffahöpinät kiinnosta. Nyt kuitenkin taidan lähteä sinne lenkille, adios amigos.

RUUTUUN JUURTUNUT

Yllättävän ihana viikonloppu ollut. Perjantaina koulun jälkeen vietin hetken aikaa tietokoneella aikaa ja sitten siinä neljän maissa suuntasin Elisalle. Pääsin vihdoin katsomaan ton The Lone Rangerin mistä en oo kuullu lähes mitään muuta kuin paskaa kommenttia. Mikä ihmisiä vaivaa ?! Leffa oli ihan mielettömän mielenkiintonen ja Johnnyn sekä Armien roolityöskentely oli iloa silmälle, myös se leffan huumori uppos ainakin muhun tosi hyvin. No, vaikea sitä toisten mielipidettä on mennä muuttamaan.

Pelailtiin myös ihan upouutta The Sims 4'sta, minkä Elisa oli hankkinut heti kun se oli ilmestynyt. Ei ole omasta mielestäni mitenkään ihmeellisen maininnan arvonen, aika ylihinnoteltu ja monia kivoja juttuja puuttuu mitä löytyi edellisissä versioissa. Simin luonti on kyllä edistyny hyvin sitten kolmosen, tosi selkee ja helppokäyttönen.

Sitten sen kuumoteltu päivä saapui. Lauantaina päivällä pärähti käyntiin Supernaturalin neloskausi. Ai että oli kyllä ihan mahtavan upean ihana kausi. Castiel oli se juttu mitä eniten odotin mut tosi monta muutakin juttua tapahtu mistä tykkäsin, tosin nyt vihaan enkeleitä melkeenpä enemmän kuin demoneita :D

Tiivistettynä yön puheenaiheet oli seinät, pekoni, boobslap, Urielin kauniit kasvot, g-piste, intensiivinen triangelisoolo ja Pinjan säikkyminen. Että sellasta tällä kertaa.

Kun pääsin kotiin tänään (ylempi kuva muuten kuvaa aika hyvin aamun tunnelmia) Emman kyydillä yhden maissa niin heittäydyin suoraan sohvalle ja tuijottelin muutaman jakson Housea. Järistyttävä väsymys kuitenkin iski (niin untahan tuli eilisyöltä kerättyä kokonaiset 20 minuuttia) aivan yhtäkkiä ja sain juuri ja juuri katsottua toiseksi viimeisen jakson ilman nukahtamista. Kolmoskaudesta enää siis päätösjakso jäljellä, apua en uskalla kattoa sitä !

Kun olin sitten sänkyyn siirtynyt niin räpläsin hetken puhelinta, painoin pään tyynyyn ja yritin saada edes pari tuntia unta, mutta kun ei. Ei se uni sitten vaan tullut ja oli energisin olo pitkiin aikoihin. Siinä puhelinta selatessani ja miettiessä mitä ihmettä sitä nyt tekisi tuli mieleen että leffateatterissahan menee tällä hetkellä ihan liikaa hyviä leffoja. Eikun Nuijamiehen sivuille selailemaan mitä oli tarjonnassa. Mun piti tehdä raskas valinta Mielensäpahoittajan ja Expendables 3'sen välillä. Räiskintäleffaanhan se muutamalta kaverilta kyselyn jälkeen karsiutui.

Ei kyllä tosiaan yhtään kaduta että ton valitsin, oli ihana käydä pitkästä aikaa katsomassa joku oikeesti sellanen ihan supermegaawesome miehinen toimintaleffa (ja herranjumala vielä miehisemmäkshän sen leffan teki se että kaikki ihanat legendanimet siellä valkokankaalla tappelivat, se ikuinen rakkaus mahtavaa Sylvester Stallonea kohtaan ei koskaan katoa) jossa aseita ja erikoistehosteita ei säästelty, ja vielä yksin. Siinä yksin leffassa käymisessä on jotain niin vapauttavaa (tajusin myös juuri tässä äsken että olin ainut naispuolinen henkilö siellä sitä kattomassa). Saa rauhassa keskittyä juoneen ja ei tarvitse ajatella yhtään sitä vieressä istuvaa ihmistä. Pitäisi varmaan useammin alkaa käymään itsekseen leffoja kattomassa.

SURPRISINGLY OKAY

Jäiks en kyllä yhtään osaa sanoa mitä mie oon tehny tai tulen tekemään. Päätin nyt kuitenkin vaikka sitten apinan raivolla kirjoittaa jonkinlaista tekstiä teille ettei täysin pelkiksi kuviksi menisi.

Koulussa menee ihan mahtavasti, lukkarissa tosiaan tässä ekassa jaksossa vaan salityöskentelypäiviä, matikkaa, liikuntaa ja elintarviketuotannossa toimimisen perusjuttuja eli hygieniaosaamista ja vähän raaka-aineisiin tutustumista kirjojen pohjalta. Matikkakin tähän saakka sujunut hyvin kun yhtä ja samaa laskukaavaa pystyy käyttämään verranto- ja prosenttilaskuissa, miksei tätä opetettu peruskoulussa ?

Viimeiset kaksi viikkoa ollaan tosiaan oltu keittiössä tekemässä ruokaa, ensi viikolla päästään leipomon puolelle, jossa ollaan kaksi viikkoa ja sitten vaihdetaan taas keittiöön kahdeksi viikoksi (sama kierre pyörii eteenpäin). Salipäivät on maanantai ja tiistai, ja mitä nyt voi sanoa niin on ollut ihan järjettömän kivaa ! Aika kuluu nopeasti, saa syödä hyvää ruokaa (ihan vähän mutta on sekin jotain) ja jutella kavereiden kesken. Meidän luokankin ryhmähenki on jo niin katossa että vahingossa Topiaksen kanssa alettiin tekemään toisen ryhmän pakkaus- ja hinnoittelutyötä vaikka omat pizzat odotti pakkausta pelleillä, kukaan ei ikinä istu vaan aina vahingossa jotenkin ajaudutaan auttamaan toisia ja kukaan ei inise omista töistä vaan kaikki tehdään kunnialla loppuun. Ollaan nopeasti tiivistettynä neljän päivän sisään keritty valmistamaan hirveen monta erilaista salaattia, kiusauksia, pizzaa ja lisää pizzaa, vispipuuroa varmaan tuhat litraa ja laatikkoruokia. Tän pohjalta ootan innolla ens viikkoa kun päästään vihdoin sinne leipomoon.

Voi että osaankin jaaritella turhia tosta koulusta, huomaako yhtään että siellä on kivaa olla ? Ihan toisenlaista kuin peruskoulussa. Niin tosiaan mun piti siis myös mainita että pidettiin Helin kanssa leffamaraton viime viikonloppuna. Alla olevassa kuvassa näkyykin toi mein kaunis kattaus aivan ihania elokuvia (mutta eihän me nyt kaikkia ehditty edes katsomaan, nyyhkis). Yö sisälsi paljon fangirlausta, komeita miehiä ja erikoistehosteita.

(pienen pienoisesti tässä vielä myös ilmoitan että Capaldi on uhkaavasti ottamassa mun kakkoslemppari Doctorin paikkaa ikävästi Ecclestonilta, damn that sassy humor and scottish accent..)

Ja kuten edellisestä postauksesta saatoitte lukaista, lauantaina oli Sataman Valot jossa taas pienen teatteriporukan kanssa pyörittiin vapaaehtoisesti auttamassa. Tehtävämme oli yleisen tunnelman nostattaja ja kynttilöiden sytyttäjä, jännää eikö ? No ilta kääntyikin paremmaksi kuin ajattelin sillä kun päästiin työtehtävistämme ja oltiin pakattu kimpsut sekä kampsut kasaan, liityttiin Inkan ja Jutan kanssa Iiriksen ja hänen kaverinsa (jonka nimeä en nyt muista, kuinka noloa) seuraan. Chillailtiin lähinnä Lappeenrannan keskustassa ja juteltiin vähän kaikenlaista.

Sunnuntai olikin pitkästä aikaa päivä jolloin en ollut kenenkään kanssa, nähnyt ketään tai tehnyt mitään. Sai ansaitusti nukkua yli 12 ja sen jälkeen syödä sekä makoilla sohvalla katsoen Housea.

Tänään tapahtui se mitä olen kauan odottanut. Sain kuvata elämäni ensimmäisen miesmallin kanssa (isot aplodit hänelle tästä hyvästä, kiitoskiitoskiitos). Hyvä että edes tiesin miten kameraa pidellään kun yhtäkkiä linssin taakse ilmesty joku joka ei poseerannutkaan samalla tavalla kuin aikaisemmin tai miten oletin. Ai että oli vapauttavaa. Kaiken lisäksi Topias oli ihan mahtava malli (no okei se on komee plus se on ollu mukana muutamissa oikeissa kuvauksissa joten mitä siltä voi odottaa). Lisäksi nappasin tottakai Hennasta myös pari kuvaa ettei kamera liikaa olisi kuumentunut (hehe olinpas hauska).

Viikonloppuna olisi tiedossa taas Supernatural-ilta (pikemminkin yö) kera mahtavan Emman, Pinjan ja Elisan. En valitettavasti muistanut ottaa kolmoskauden maratoniin (joka vietettiin kolmestaan Pinjan ja Elisan kanssa Emman pääsemättömyyden vuoksi) mukaan kameraa joten jäitte ilman tietoa tästä. Nyt kuitenkin ilmoitan että hyvää tahtia ollaan menossa kohti neloskautta (Castiel here I'm coming♥). 

Pahoittelen sitä että nämä postaukset ilmestyvät suht myöhään, yleensä vaan iltaisin juttu kulkee paremmin ja silloin mulla on aikaa kirjoittaa. Muuta en varmaan enää tämän pitkän tekstijonon jatkoksi keksi joten tähän on hyvä lopettaa.