Yllättävän ihana viikonloppu ollut. Perjantaina koulun jälkeen vietin hetken aikaa tietokoneella aikaa ja sitten siinä neljän maissa suuntasin Elisalle. Pääsin vihdoin katsomaan ton The Lone Rangerin mistä en oo kuullu lähes mitään muuta kuin paskaa kommenttia. Mikä ihmisiä vaivaa ?! Leffa oli ihan mielettömän mielenkiintonen ja Johnnyn sekä Armien roolityöskentely oli iloa silmälle, myös se leffan huumori uppos ainakin muhun tosi hyvin. No, vaikea sitä toisten mielipidettä on mennä muuttamaan.
Pelailtiin myös ihan upouutta The Sims 4'sta, minkä Elisa oli hankkinut heti kun se oli ilmestynyt. Ei ole omasta mielestäni mitenkään ihmeellisen maininnan arvonen, aika ylihinnoteltu ja monia kivoja juttuja puuttuu mitä löytyi edellisissä versioissa. Simin luonti on kyllä edistyny hyvin sitten kolmosen, tosi selkee ja helppokäyttönen.
Sitten sen kuumoteltu päivä saapui. Lauantaina päivällä pärähti käyntiin Supernaturalin neloskausi. Ai että oli kyllä ihan mahtavan upean ihana kausi. Castiel oli se juttu mitä eniten odotin mut tosi monta muutakin juttua tapahtu mistä tykkäsin, tosin nyt vihaan enkeleitä melkeenpä enemmän kuin demoneita :D
Tiivistettynä yön puheenaiheet oli seinät, pekoni, boobslap, Urielin kauniit kasvot, g-piste, intensiivinen triangelisoolo ja Pinjan säikkyminen. Että sellasta tällä kertaa.
Kun pääsin kotiin tänään (ylempi kuva muuten kuvaa aika hyvin aamun tunnelmia) Emman kyydillä yhden maissa niin heittäydyin suoraan sohvalle ja tuijottelin muutaman jakson Housea. Järistyttävä väsymys kuitenkin iski (niin untahan tuli eilisyöltä kerättyä kokonaiset 20 minuuttia) aivan yhtäkkiä ja sain juuri ja juuri katsottua toiseksi viimeisen jakson ilman nukahtamista. Kolmoskaudesta enää siis päätösjakso jäljellä, apua en uskalla kattoa sitä !
Kun olin sitten sänkyyn siirtynyt niin räpläsin hetken puhelinta, painoin pään tyynyyn ja yritin saada edes pari tuntia unta, mutta kun ei. Ei se uni sitten vaan tullut ja oli energisin olo pitkiin aikoihin. Siinä puhelinta selatessani ja miettiessä mitä ihmettä sitä nyt tekisi tuli mieleen että leffateatterissahan menee tällä hetkellä ihan liikaa hyviä leffoja. Eikun Nuijamiehen sivuille selailemaan mitä oli tarjonnassa. Mun piti tehdä raskas valinta Mielensäpahoittajan ja Expendables 3'sen välillä. Räiskintäleffaanhan se muutamalta kaverilta kyselyn jälkeen karsiutui.
Ei kyllä tosiaan yhtään kaduta että ton valitsin, oli ihana käydä pitkästä aikaa katsomassa joku oikeesti sellanen ihan supermegaawesome miehinen toimintaleffa (ja herranjumala vielä miehisemmäkshän sen leffan teki se että kaikki ihanat legendanimet siellä valkokankaalla tappelivat, se ikuinen rakkaus mahtavaa Sylvester Stallonea kohtaan ei koskaan katoa) jossa aseita ja erikoistehosteita ei säästelty, ja vielä yksin. Siinä yksin leffassa käymisessä on jotain niin vapauttavaa (tajusin myös juuri tässä äsken että olin ainut naispuolinen henkilö siellä sitä kattomassa). Saa rauhassa keskittyä juoneen ja ei tarvitse ajatella yhtään sitä vieressä istuvaa ihmistä. Pitäisi varmaan useammin alkaa käymään itsekseen leffoja kattomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti